Mietteitä ihmisistä

Ajattelin nyt vihdoin ja viimein kirjoittaakkin tänne enemmän, kun aikalailla vain kuvia on tullut laitettua.

Paljon olen siitä kirjoittanut, kun on jatkuvasti niin kamala väsymys päällä. Silti olen huomannut, että silti sitä vain eteenpäin jaksaa mennä. Toisaalta osa syynä väsymykseen on eräs pieni baari, jossa on tullut ahkerasti vierailtua.  Mutta toisaalta tämä baari taas on syy myös siihen jaksamiseen, kun saa hetken rentoutua, lopettaa töiden ajattelemisen ja vain nauttia hyvästä musiikista ja mukavasta seurasta :)

Mutta nyt tästä väsymyksestä seuraavaan puheenaiheeseen eli ihmisiin. Täällä on tavannut jos minkälaista ihmistä. Lähinnä ovat työkaverit,  Cafe de la Lunan työntekijät ja Cafe Bretonin tarjoilijapoika.
Työkaverit ovat kaikki mukavia omalla tavallaan, osa enemmän kuin toiset. Muutama työkaveri ovatkin sellaisia, jotka mielellään ottaisi Suomeen mukaan. Tällaisia ovat myös Lunan työntekijät. Kaikki ovat todella mukavia, pirteitä ja heistä huomaa kuinka he tykkää työtänsä tehdä. Ollaankin puhuttu Tiinan kanssa, että olisi ihana jäädä tänne asumaan ja mennä Lunaan töihin, sinne meidät on luotu :)  Luna kuitenkin ansaitsee myöhemmin oman postauksen, joten ei paljasteta kaikkea vielä :P
Bretonin tarjoilijapoika on kyllä paras tarjoilija kaikista. Bretoniin eksyttiin tarkoituksella, kun keväällä täällä olleet opiskelijat olivat paikkaa niin kehuneet ja varsinkin tuota kyseessä olevaa tarjoilijaa. No lähdimme katsomaan, ollaanko me samaa mieltä ja kyllähän me ollaann:)  Jo ensimmäisellä kerralla kun Bretonille tulimme oli tarjoilija todella ystävällinen, jotenki tuntui, että jos hän tajusi että ollaan Suomesta...  Kun sitten pari kertaa Bretonilla käytyämme näytimme kuvan hänestä ja keväällä täällä olleista opiskelijoista oli hän aivan innoissaan ja juomat senkun vain paranevat :D Ollaan siis tosiaan Bretonilla käyty aina juomassa batidokset, eli pirtelöt. Muut tarjoilijat eivät ole meille kermavaahtoa laittaneet, mutta tämä ihana poika on ja tuli kerran vielä erilseen kysyyn että halutaanko me kermavaahtoa kun toinen tarjoilija ei ollut laittanut. Voiko ihanampaa olla <3

Loppuun vielä ei niin kivoja uutisia, Tondelunasta lähtee nyt kolme mukavinta työntekijää (David, Eduardo ja Teresa) pois, vaikka meidän piti olla ne jotka jättää kaikki tänne :( Kuvat on otettu, ensimmäistä lukuunottamatta, eilen illalla kun oltiin istumassa iltaa työporukalla.

Nami batidos 

Eduardo ja Ernesto

Ana, Luis, Ernesto, Eduardo ja Jorge

Ana, Luis, Ernesto, Eduardo, Jorge ja David

Patricia ja Jorge

Etanoita, ei kovin kummoselta maistunu

Sian nahkaa ja kärsä, ei ollut hyvää

Jorge, Ana, Anif ja Luis

Luis, Eduardo ja David

Patricia, Patrician poikaystävä, Ernesto ja Teresa

San Mateo

Niin mikä, se älytön ruuhka-aikako??

Nämä tunnelmat jäivät San Mateosta, eipä sitä paljon töiltä keretty käydä katsomassa festivaaleja. Yhtenä iltana jäätiin töiden jälkeen katsomaan esintyjiä keskusaukiolle, mutta siihen se sitten jäi. 

Töissä tosiaan oli todellakin älyttömänä väkeä ja kiirettä piti niin keittiössä kuin salinkin puolella. 

Ihmisiä Cafe De la Lunan edessä

Yölliset musiikkiesitykset

Joku kulkue kulki työpaikan edestä kun tulin töihin

Työpäivät

Työpäivät minulla ovat tosiaan olleet yleensä 11-16 ja 21-24. joinakin päivinä työajat saattaa heittää tunnin suuntaan tai toiseen. Töissä olen pilkkonut ja kuorinut kaikenlaista,lähinnä kasviksia. Olen saanut myös asetella ja tehdä yllättävän paljon ruokia, alkuruokia ja jälkiruokia. Pääruokien kanssa olen saanut pari kertaa auttaa, esim tehdä toisen kahdesta annoksesta perässä. Ei suomessa vaan ekana työpäivänä pääse asetteleen ruokia lautasille :D Työntekijät ovat kaikki todella mukavia ja auttavat ja neuvovat kädestä pitäen  kaikki asiat ennen kuin niitä itse saa tehdä.

Suomeen verrattuna työntekijöitä on paljon, tai siis monta kerralla töissä, esim esimmäisen viikon perjantaina oli töissä KAIKKI työntekijät jota ravintolassa on. Salin puolella oli neljä tarjoilijaa ja Tiina, keittiössä viisi kokkia, tiskari ja minä! Suomessa samassa tilanteessa olisi töissä ehkä kaksi tarjoilijaa max. kolme ja keittiössä enintään kolme kokkia. Tai siis ainakin Kemissä :D

Osa päivistä on todella kiireisiä, tuntuu, että välillä pitää ihan pysähtyä ja hengittää :D Toisaalta alkuviikosta voi olla hyvinkin hiljaista, päivällä saattaa käydä vajaa 20 asiakasta ja illalla vajaa 10. Kun normaalisti päivässä käy suunnilleen 70-100 asiakasta.

Ainoat miinukset mitä työpaikasta ja töistä voi keksiä, on työajat, jotka ei oikein suomalaiselle sovi, kun tuntuu ettei vapaa-aikaa ole ollenkaan. Ja se, että joskus työntekijöillä on vaikeuksia selittää mitä pitää tehdä, mutta aina on silti selvitty, elekielellä ainakin :)

Kaikki kuvat Tiinan räpsimiä :)

Mariam ja minä. Mariam seisoi tosiaan pullokorin päällä :)

Mariam, minä ja Luis. Luis se ei osaa normaalisti olla, tässäkin veitsen nappasi käteen kuvaa otettaessa :)

Eduardo, Jorge ja David

Tarjoilijoita: Ernesto, Eduardo ja Ana

Kuvia

Ruokakuvia

Tältä me varmaan Tiinan kanssa näytetään kun saadaan ruokaa nenän eteen :D

Tässä olisi sitten hieman kuvia ruoista mitä ollaan tähän mennessä mussuteltu täällä Tiinan kanssa. Ei olla kovin monta kertaa päästy ulkona käymään syömässä, joten ollaan asunnolla myös kokkailtu. Asunnolla ollaan tehty tonnikalapastaa ja pastaa ja kanaa, mutta niistä ei ole nyt kuvia. 

 Mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Meidän jääkaapin sisältöä, just kaupasta oltiin tultu ja se täytetty

Ja tässä jääkaapin päälinen, leivät yms..

Lähellä olevasta ruokapaikasta ostettu mukaan/kotiin pastaa ja kasvishommelia

Tapaksia

Tapaksia

Tapaksia

Väsy

Väsyttää ihan hirveenä. Ei tää päivärytmi taida oikein mulle sopia. Kun siesta-aikaan tulee asunnolle, ollaan me niin väsyneitä ettei oikein mitään jaksa tehdä, hyvä ku jaksaa edes syödä, kirjottaa blogia ja olla kotiväkeen yhteydessä. Ja sitten pitää vielä lähteä jo valmiiksi väsyneenä takaisin töihin vähintään kolmeksi tunniksi. Jalat on ihan muusina ku päivän on jalkojen päällä, töissä huonot työkengät jalassa ja sitten neljä kertaa kävellä työmatka. Vapaapäivät onki sitten luksusta, eli nukkumista :D Silloin on hyvä käydä ravintoloissa syömässä, kun muuten ei oikein oo mahdollisuutta. Muuten vapapäivät kyllä kuluu asunnolla löhötessä, kun ei jaksa muuta tehdä kuin ladata akkuja, jotka tuntuu olevan aina melkein tyhjinä.
Välillä tulee myös ikävä kotiin, kun väsyttää ja alkaa vain miettiä, että voi kun olisi kotona, siinä on äkkiä vedet silmissä. Mutta silloin kun ei ala ajattelemaan kotia, niin ei ikävä iske, kun ei sitä oikein älyä että viikoista on takana 1/6.

Rakeita!!??

Meidän tuuriapa tietenkin. Täällä on ollut ihana ilma tähän mennessä, lämpimimmillään+30 astetta, mutta eilen ja tänään on tullut siestan aikana ukkos-sade-rae-kuuroja. Ei siinä mitään, ei me olla pahemmin kastuttu, mutta on se aika hauskaa kun lämpimään Espanjaan tullaan ja sitten sataa rakeita.
Tänään käytiin syömässä hampurilaisia, tai mä söin kananugetteja ja Tiina hampurilaisen, omnomnom :D hyvää oli. Kohta pitääkin lähteä takaisin töihin käppäileen, kerettiinhän me huimat kaks ja puoli tuntia asunnolla käydä... Adíos!

Perus siesta-ajan viettoa

Kananugetteja

Ruokakuvausta

Ehheh, meidän vakiojäätelöpaikka, työpaikan vieressä!

Töihin lähdössä, laukku suojattuna vesisateelta

Loppujen lopuksi en tätä kuitenkaan päälle jättänyt :D